Todisteeksi siitä, että Donner ei käynyt Kiiltomadolla ennen kuin kirjoitti kirjansa Elämänkuvia (s 97):

"Taiteilija, jota tukimuodot eivät tavoita, eivät ole vähääkään kiinnostuneita siitä, kuka kulloinkin sattuu olemaan kulttuuriministerinä. He kirjoittavat, maalaavat ja säveltävät. Muu on heistä yhdentekevää."<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Donnerilla oli tietysti kuuluisa sukunsa taustalla tukena, jopa talouden romahtaessa.

Ainoa ministeri, josta taiteilijat ovat kiinnostuneita, on juuri kulttuuriministeri. Miestaiteilijoilla, ja miksei naiskin-, on tietysti juuri nyt muutakin syytä kiinnostukseensa. Onkohan hän vapaana vai seurusteleeko vakituisesti? Pitäisi varmaan lukea iltiksiä tänään.

Köyhä kirjailija, joka yrittää ensimmäistä kirjaansa julkisuuteen, ja jo julkaissut, mutta huonosti myynyt, ovat erilaisessa asemassa. Ensimmäisellä on vielä toivoa ja voi syyttää kustantajia sokeudesta; toisella on jo aavistus todellisuudesta ja epätoivoa, mutta kustantajia voi vielä syyttää huonosta markkinoinnista. Se ainakin lohduttaa vähän.

Elämässä on vielä toivoa, jos voi syyttää jotakin muuta kuin itseään. Keneltäkään ei pitäisi ottaa sitä oljenkortta pois.