Yhteiskunta on olemassa vain ideana. 

Yhteiskunta ilmenee ihmisten välisen kanssakäymisen tahtona ja sitä koskevina sopimuksina; sopimusten verkostoa kutsutaan yhteiskunnaksi.

Valtio on olemassa vain poliittisissa ja kansainvälisissä sopimuksissa.

Kansalaisuuden määrittää ihmisten yhteenkuulumisen tunne, valtiosopimus voi syntyä tämän tunteen voimasta.

Laki ei takaa oikeuksia tai vapauksia vaan määrittää niiden rajat.

Lakeja ei ole luotu ihmisten suojaksi, vaan ihmisten välisten riitojen selvittämiseksi.

Ihmisyhteisössä vallitsee aina voiman oikeus, laki määrittää rangaistukset liiallisen voiman käytöstä eri tilanteissa.

Rangaistuksen pelko, ei lain kunnioittaminen, määrää voimankäytön rajan.

Moraalisäännön rikkomisen stigma on vaikutukseltaan voimakkaampi ja pitkäaikaisempi kuin lain määräämän rangaistuksen.