Kun heräsin kuudelta auringonkirkkaaseen aamuun, hyppäsin ylös sängystä ja päätin jättää solmion pois kaulasta töihin tullessa. Ja niin teinkin. Mieli on uhkarohkea matka, spontaanisti voi tehdä rohkeita tekoja, joita saattaa alitajuisesti katua, mutta tekevät "mielen niin iloisen". Yksi kirjoittava virtuaaliystävä sanoutui viikolla irti töistään, ja se kai houkutteli minutkin näin yltiöpäisen rohkeaan tekoon.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kesä jatkaa möyryämistään toimiston ikkunan takana. Siellä on nyt hiljaista, harakkapariskunta touhuaa omiaan ja naakkajoukko hyppelehtii ruohon seassa, taitavat madot saada kyytiä. Muutama kani koikkelehtii kauempana, ovat taas vähentyneet, toivottavasti niitä ei tapeta myrkyttämällä, vaan annetaan kettujen hoitaa harvennus luonnollisella tavalla. 

 

Myöhemmin päivällä nurmikkokentän täyttää isojen poikien, tuntemattomien kollegoiden joukko (meitä on tässä kompleksissa Harenissa Brysselin ulkopuolella pari tuhatta), juoksevat naurettavissa shortseissaan pienen nahkapallon perässä ja huutavat riemusta. En tiedä kumpi näistä on suurempi ihmetyksen aihe: pallon potkiminen vai riemu. Elämäniloa molemmat tietysti.

 

Vihreitä papukaijoja, kauluskaijoja, ei ole näkynyt vähään aikaan, ovat varmaan pesimispuuhissa Laekenin kuninkaallisessa puutarhassa tai missä lienevät. Meluinen joukko, joka valtaa alaa eurooppalaisilta linnuilta. Globalisaation vaikuttaa eläinmaailmassakin. Englannissahan amerikkalainen harmaa oravalaji on vienyt elintilan alkuperäiseltä punaiselta lajilta.

 

Ranskalaiset näyttävät ampuvan Euroopan federaatioprojektin alas viikonloppuna. Se on oikeastaan oikein ja sopivaa: ranskalaiset ovat olleet sen innokkaimpia ajajia. Luulivat, että pääsevät näin iskemään omaansa ylemmässä painoluokassa. Nyt tullee takaisku. Raffarin näytti sanovan, että toista mahdollisuutta äänestämiseen ei tule. Siihen en usko, ranskalaisten poliitikkojen suuruudenhulluus (katso vaikka Giscard'ia, joka on onneksi jo liian vanha EU:n presidentiksi) pitää huolen siitä, että joku epämääräinen järjestely saadaan aikaiseksi. Raffarin'in hämmästyttävä nousu politiikan huipulle jäänee näin lyhyeksi, ja Chirac pilaa loputkin maineestaan.

 

Ja vielä:

 

Eurooppalaisuus on muotivaate, nationalismi imetään äidin maidossa.