Toimiston ikkunan takana sumu kourii hentoja lehdenalkuja työntäviä puita. Alakuloinen mieli tunkee sisälle saakka. On siis hyvä kurkistaa sieluunsa. Mutta tirkistetään Donnerin sieluun ensin.

Hän sanoo Elämän kuvia-kirjassaan (Kirjapaja, 2004, s.134), että

"Omien reaktioiden ja käyttäytymisen tarkkailu on samalla yritys ymmärtää maailmaa."

Blogikirjoittaminen on hyvä tapa tarkkailla itseään ja maailmaa. Kirjoittamalla asian ylös tänne internetille sitä tulee ajatelleeksi vähän tavallista tarkemmin, ja näin ymmärtää itseään paremmin ja samalla ehkä ymmärtää ajattelemaansa asiaa. 

Kirjoitusten ei tarvitse olla maailmaasyleilevän erinomaisia ylittääkseen julkaisukynnyksen, joka on suhteellinen ja päivästä riippuva: oma häpeä, ujous ja kunnianhimo kilpailevat kynnyksen korkeudesta.

Ja, kun omia kirjoituksiaan lukee oikein julkaistuina internetillä, ne voi kuvitella ihan oikean kirjailijan kirjoittamiksi. Painettu sanahan herättää aina luottamusta, joten internetillä sanoihinsa voi jopa luottaa.

Palautteeksi saadut kommentit rajaavat oman käsityksen hyviä ja huonoja puolia. Huitaisut saattavat kolhia egoa uuteen uskoon, silitykset tasoittavat uusien kolhujen kipua. Jos haluaa, voi jopa muuttaa mielipidetään. Se ei tietysti tapahdu helposti, mutta voi näin käydäkin, ja uusi mielipide saattaa olla entistä parempi. Tai ainakin näyttävämpi, ja sen voi sitten kirjata vaikka blogiinsa!