Vuoden 2008 ensimmäinen loppuun luettu kirja on Tšingiz Aitmatov'in Varhaiset kurjet ja muita novelleja (suom. Ulla-Liisa Heino, Kansankulttuuri, 1976), joka on pienoisromaanista (Varhaiset kurjet) ja kahdesta novellista (Kasvoista kasvoihin ja Isä ja poika) muodostettu kokoelma.

Kirja löytyi Brysselin pappilan kirjamarkkinoilta vähän ennen joulua. Palaan uudessa lastussa lyhyeen arvioon myöhemmin, kunhan keksin jotakin sanomista.

Taas uusi ulkomuoto Herkulta. Enpä ole ehtinyt täällä lastuja veistellä. Joten uusin sitten vain tätä ulkonäköä tasaisin välein.

Tämänaamuisen The Independent -sanomalehti kertoo, että nelivetoinen "maasturi", elintasotraktori (Englannissa kutusvat niitä Chelsea tractor'eiksi Lontoon rikkaiden kaupunginosan mukaan), 4-litraisella koneella syytää noin 400 g hiilidioksiidiä muiden tienkäyttäjien iloksi jokaisella ajokilometrillä. Suuri osa autojen ympäristöhaitoista tulee tuotantoprosessista, ja siinäkin nelivetoiset elintasotraktorit ovat tavallisia perheautoja pahempia. Tavallinen 2-litrainen perheauto kuormittaa yhteistä ilmaamme noin 200 g:n verran hiilidioksidia per kilometri ja yksilitrainen 140 g:n verran.

Tyypillinen nelivetoinen (tarkoitan tässä LandRovereita, RangeRovereita, Toyotan LandCruisereita jne.) viettää koko elinikänsä tavallisilla asfalttiteillä. Vain 5 % nelivetoisista käytetään koskaan oikeaan tarkoitukseensa, maastoajoon (tähän ei tietysti lasketa päätieltä kesähuvilan pihaan tai hiihtokeskuksen parkkipaikalle ajoa). 

Nelivetoisille sattuu (englantilainen tilasto) 25 % enemmän onnettomuuksia kuin tavallisille autoille. Ja nelivetoisen ajaja on 27 % todennäköisemmin syyllinen onnettomuuteen. 4-vetoisen ajaja rikkoo liikennesääntöjä todennäköisemmin kuin tavallinen ajaja, ja joutuu kiistoihin (road rage) muita useammin. Törmätessään jalankulkijaan nelivetoinen tappaa kaksikertaa todennäköisemmin kuin tavallinen henkilöauto.

Suomen Luonto -lehden lukijat valitsevat vuosittain Vuoden Turhakkeen. Vuoden 2005 Turhake oli juuri tällainen elintasotraktori, ihmisen turhamaisuuden ja typeryyden mainoskalu.

Että sellaista tuli tänä aamuna mieleen, ja mikä ettei, onhan nyt juhannusaatto, luonnon ja pakanuuden kukkea juhla.

Ikkunan alla kevät oksentaa itseään metsiin ja pelloille. Vain lehtikuuset ovat vielä lehdettömiä, oksat vaaleanpunaisina. Kirsikkapuut kukkivat jo, kun olin kuumemaan kourissa, ja ovat nyt muuttumassa vaatimattoman vihreiksi. Tuoreenvihreällä nurmikolla mököttää yksinäinen, valkoinen kyyhkynen, jota pihaharakka tuijottaa torjuvasti. Kevät on melkein ohi ja kesä kynnyksellä!

Bloggeri on ollut pahalla päällä, joten tämä on samalla myös ilmoitus, että ainakaan minun taidoillani ei sinne puolelle maailmaa ole juuri nyt asiaa.

F-Secure muistuttaa, että pitäisi uusia 60 € maksava internet- ja virussuojaus taas vuodeksi eteenpäin. Minusta hinta on liian korkea. Jos pidän sitä seuraavat 10 vuotta tulen maksaneeksi yli 700 € kahdentoista vuoden suojaksesta. Olen laiskahkosti etsinyt vaihtoehtoja, mutta toistaiseksi ei ole löytynyt varteenotettavia. Ilmaisten ohjelmien käytöllä joutuu helpposti spämikierteeseen, josta ei pääse eroon kuin sähköpostiosoitetta muuttamalla. Tietysti viisas virtuaalikuluttaja ylläpitää ylimääräistä hotmail- tai gmail-osoitetta tällaisia tarkoituksia varten, mutta se on turhantuntuista vaivaa.

Tietysti meistä jokaisella on velvollisuus yrittää parantaa internetin turvallisuutta. Parhaiten ehkä tuemme sitä suojaamalla oman koneemme virusten levittämistä vastaan. Mielestäni velvollisuus on olemassa, koska käytämme internetiä ja koko WWW-verkostoa "ilmaiseksi" (tietysti maksamme hieman palvelimen käytöstä). Mutta se kannattaa: koko ihmiskunnan viisaus on vain napinpainalluksen päässä tietoa janoavien aivojemme ulottuvilta. Mikään muu aikakausi ei ole voinut sanoa samaa. Tietämättömyyttään ei voi perustella enää millään. Tosin koko ihmiskunnan tyhmyys on myös yhtä lähellä, mutta niin pitääkin olla: viisaus ei tunnu viisaudelta kuin tyhmyyden rinnalla.

Alla Dilbertin näkemys 12.4.2006 kaikkia meitä koskevasta internetin häkkeriongelmasta.

Herkulta löytyi tämäkin pohja nimeltä Kirjapino. Kiitos kovasti. Olkoon tässä nyt vähän aikaa ainakin.

Mielenkiinnolla olen seurannut Dan Brownin kiistelyä kopiointisyytteitä vastaan. Syyttäjinä ovat non-fiction -kirjoittajat Michael Baigent ja Richard Leigh, joiden julkaisema The Holy Blood and the Holy Grail on syytteen mukaan Brownin Da Vinci -koodin isä tai isoisä tai jotain. Brown tietysti kiistää syytteen. The Holy Blood... -kirjasta kirjoitetaan myös täällä. Kovin paljoa siitä kirjasta ei ennen tätä meteliä ole tietysti kuultukaan, vaikka kirjat ovatkin olleet jo ennen tätä lontoolaisissa kirjakaupoissa näytillä vierekkäin. Muuten yritin joskus lukea tätä The Holy Blood..., mutta jäi kesken jo melko alussa, sen teksti ei ole helppoa luettavaksi edes oman genrensä kirjana.

Kirjoitan tästä enemmän Dionysoksen keväässä, ja mainitsen tuon täällä vain mainosmielessä ja jotain postatakseni.

Lontoolainen The Guardian -lehti kirjoittaa tapauksesta viimeksi 15.3.2006 mm. tähän tapaan:

Mr Justice Peter Smith asked him to look at page 48 of The Templar Revelation, a book the Browns read in May 2000, and freely acknowledged in the 2001 synopsis. Page 48 calls HBHG "essential reading": did he really wait over six months to acquire it? "That's exactly what I want you to believe," Mr Brown said.

Ja samalla, kun katsastatte tuota alapuolella olevaa enkeliä (sananmukaisesti?), ehdotan, että tutustutte myös bloggariin nimeltä Pilvien keskellä. Hänellä on lentäjätuttava, joka on ilmeisesti tullut (ehkä useammalla kuin yhdellä tavalla) ja mennyt myös.

Sehän ei meille tietysti mitenkään kuulu, mutta joku voisi hänelle kertoa, mitä miehet näissä tilanteissa yleensä ajattelevat. Minä en varmuudella tiedä, enkä edes raaski kertoa, vaikka tietäisinkin.

Pilvistä tulikin mieleen noctilucent clouds (suomeksi "valaisevat yöpilvet"), joita näkyy joskus auringon laskun jälkeen Suomenkin taivaalla. Ne ovat hyvin korkealla mesosfäärissä (n. 80 km tai jopa ylempänä) leijailevia pilviä, joita aurinko valaisee alapuolelta mentyään taivaanrannan taa.

Itse olen nähnyt niitä useita kertoja Suomessa elokuun aikana, mutta niitä tietysti voi näkyä muulloinkin. Tämän Pilviprinsessan lentokorkeudet eivät ole yhtä suuria kuin näillä valaisevilla yöpilvillä, suihkumatkustajakoneet lentävät yleensä noin 10-11 km korkeuksilla. Alla Kari Tikkasen ottama kuva valaisevista yöpilvistä