Blogiystävä Illuusia aloitti, radio Novan soidessa, lastussaan keskustelun ihmisestä ja yksinäisyydestä, Muut blogihenkilöt käyttivät illuusian ystävällisyyttä hyväkseen jättämällä hänen bloginsa perään lähes lastun mittaisia muljauksiaan. Minäkin taisin näin tehdä.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Mutta ihmistä tuli ajateltua, ja ihmisenä olemisen yksinäisyyttä. Sen jotenkin tuntee entistä selvemmin istuessaan näppäimistönsä ääressä polttamatta keskiyön öljyä ja naputtamatta kuolevaisia ajatuksia elämää suuremmista asioista.

 

Virtuaaliystävä Liisa K muistutti Veikko Antero Koskenniemestä, runoilijasta ja aforistikosta, joka sanoo Elegioissaan (3):

 

"yksin erhees kätket ja yksin kyyneles itket.
ainoa uskollinen on oma varjosi vain."

 

Ja aforismeissaan:

 

"Jos tuhlari taikka saituri liet,
sinä yhtä paljon hautahan viet"

 

Nämä kai määrittävät ajatusta ihmisen yksinäisyydestä ja kohtalosta, mutta ovat runoille tyypillisen alakuloisia. Niinpä bloginpitäjän täytynee keventää bloginsa kuvaa omilla vasta-ajatuksilla:

 

Elämän kirja kustannetaan elämällä ja julkaistaan irtolehtinä muiden ihmisten muistoissa. Painosmäärä heijastaa elettyä elämää.

 

ja:

 

Hymy ystävälle valaisee tuttua polkua, hymy tuntemattomalle on askel uudelle tielle.